Miten radonriski huomioidaan kerrostalon, päiväkodin tai muun julkisen rakennuksen suunnittelussa?

Radonriski suunnittelussa ratkaistaan ennen kuin alapohjarakenteet lukitaan. Kerrostalossa, päiväkodissa ja muussa julkisessa rakennuksessa tarkastelemme maaperän, täyttökerrosten, perustamistavan sekä alapohjan liitosten kokonaisuutta, jotta radonpitoinen maaperäilma ei pääse sisätiloihin. Uuden rakennuksen suunnittelua ja toteutusta koskeva radonpitoisuuden viitearvo on 200 becquereliä kuutiometrissä. Finlexin asetuksessa määritelty arvo ohjaa ratkaisujen suunnittelua.

Radonriski suunnittelussa alkaa lähtötiedoista

Radon kulkeutuu rakennukseen pääosin maaperästä, jos alapohjassa, läpivienneissä tai rakenteiden liittymissä on ilmavuotoreittejä. Siksi pelkkä rakennuspaikan yleinen radontieto ei riitä hankkeen ratkaisuksi. Selvitämme suunnittelun alussa maaperä- ja pohjatutkimustiedot, rakennuspohjan täytöt sekä rakennuksen sijoittumisen. Myös paikalle tuotavat sora- ja täyttömateriaalit voivat vaikuttaa radonriskiin.

Kerrostalossa alapohjan ratkaisu liittyy samalla runkoon, hissikuiluihin, teknisiin tiloihin, pihatasoihin ja talotekniikan reitteihin. Päiväkodissa ja muussa julkisessa rakennuksessa suunnittelu sovitetaan lisäksi tilojen käyttöön, sisäänkäynteihin ja huollon tarpeisiin. Kun arkkitehti- ja rakennesuunnittelu etenevät samassa kokonaisuudessa, radontorjunta voidaan ottaa huomioon ennen kuin yksityiskohtaiset varaukset vaikeuttavat ratkaisua. Tutustu myös arkkitehtisuunnitteluomme.

Radontorjunta toimii parhaiten, kun maaperä, alapohja ja toteutuksen yksityiskohdat suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena.

Alapohjaratkaisu tekee radonriskin suunnittelusta toteutuskelpoista

Maanvaraisessa alapohjassa toimiva radontorjunta rakentuu tiiviydestä ja mahdollisuudesta poistaa maaperäilmaa laatan alta. Suunnittelemme sokkelin ja lattialaatan liitokset, läpiviennit sekä muut rakenteiden rajapinnat niin, että tiivistys voidaan toteuttaa työmaalla selkeästi. Radonputkisto sijoitetaan tarvittaessa alapohjan täyttökerrokseen, jolloin siihen voidaan liittää koneellinen poisto, jos mittaustulos sitä myöhemmin edellyttää.

Perustamistapa vaikuttaa siihen, mitä ratkaisuja kohteessa kannattaa käyttää. Tuuletettava ryömintätilainen alapohja voi sopia osaan hankkeista, kun taas maanvarainen laatta vaatii huolellista liitos- ja läpivientisuunnittelua. Emme käsittele radonputkistoa irrallisena varusteena, vaan sovitamme sen rakennejärjestelmään, kuivatusratkaisuihin ja talotekniikan varauksiin. Rakennesuunnittelussa nämä rajapinnat viedään toteutettaviksi suunnitelmiksi.

Radonriski suunnittelussa varmistetaan työmaalla ja käytössä

Hyvä suunnitelma tarvitsee toteutuksen, jossa sovitut detaljit myös tehdään. Radontorjunnan kannalta työmaan olennaisia kohtia ovat erityisesti alapohjan liitokset, läpiviennit, putkiston jatkuvuus ja ennen valua tehtävät tarkistukset. Rakennuttamistehtävissä voimme tukea suunnittelun ohjausta ja pitää radontorjunnan mukana hankkeen päätöksissä, muutoksissa ja toteutuksen seurannassa.

Radonia ei voi havaita aistein, joten lopullinen tieto sisäilman radonpitoisuudesta saadaan mittaamalla. Mittaus kannattaa huomioida jo hankkeen käyttöönoton suunnittelussa, etenkin tiloissa, joissa oleskellaan pitkään. STUKin mukaan radonpitoisuus voi vaihdella saman rakennuksen eri tiloissa, minkä vuoksi mittaussuunnitelma tehdään kohteen käyttötavan mukaan. Kustannusohjattu suunnittelu auttaa ottamaan tarvittavat ratkaisut mukaan ajoissa, kuten kerromme artikkelissa rakennushankkeen kustannusohjauksesta.